4.6.2026

Den lilla skräckaffären kertoo siitä, miltä tuntuu jäädä huomaamatta. Samalla se osuu aikamme jatkuvaan menestyksen, hyväksynnän ja yhteenkuuluvuuden tavoitteluun. Kysyimme esityksen ohjaajalta Emilia Nymanilta muutaman kysymyksen juuri näistä teemoista.

Mitä ajattelet, kun kuulet sanan menestys?
Että joku on onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. Kyse voi olla henkilökohtaisista ja yksityisistä asioista tai omasta ammatista. Yritys voi menestyä, mikä yhdistetään usein siihen, kuinka hyvin sillä menee taloudellisesti. Mutta menestyneet ihmiset eivät aina ole superrikkaita. Menestystä voidaan mitata monin eri tavoin.

Mitä olemme nykyään valmiita uhraamaan menestyksen vuoksi?
Hyvin paljon, siltä tuntuu. Melko usein sanotaan, että ollaan valmiita tekemään mitä tahansa taloudellisen menestyksen tai pinnallisen menestyksen saavuttamiseksi. Sellaisen menestyksen, joka näkyy ja jota voi esitellä sosiaalisessa mediassa. Aineellisella menestyksellä on mielestäni aivan liian suuri merkitys.

Päähenkilö Seymour ei toivo mitään niin paljon kuin tulla nähdyksi. Tunnistatko itsesi hänessä?
Kyllä tunnistan. Erityisesti nuoremman version itsestäni. Eihän sitä toivonut mitään muuta kuin hyväksyntää, sitä että ihmiset pitäisivät sinusta ja että pääsisit osaksi ”sisäpiiriä”.
”Jos saan vain tuon roolin, olen hyvä, silloin minut nähdään.”
Mutta se ei auttanut. Se tunne ei koskaan kestänyt muutamaa viikkoa pidempään. Sitten olikin taas siinä samassa tilanteessa oman keskeneräisen itsensä kanssa.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän välitän siitä. Lisäksi minulla on vakaita ihmissuhteita, jotka antavat tunteen siitä, että minulla on oma paikkani ja että minua rakastetaan.

Missä näet hyväksynnän kaipuuta nykyajassa?
Tästä tulee vähän tylsä vastaus, koska tuntuu, että toistan itseäni, mutta sosiaalisessa mediassa. Tuntuu siltä, että spontaania yhteyttä muihin kuin lähimpään perheeseen ja ystäväpiiriin on hyvin vähän. Samalla kaikki kaipaavat kuulua johonkin ryhmään, tulla nähdyiksi ja arvostetuiksi.
Haluamme tuntea olevamme arvokkaita, mutta nykyään ihmisen arvoa mitataan usein klikkauksissa. Ihmisarvo on kuitenkin jotain paljon enemmän kuin kuva, josta moni pitää.

Missä kulkee kunnianhimon ja ahneuden raja?
Voi… Ahneudella ei ole rajoja. Silloin on valmis heittämään kenet tahansa bussin alle saadakseen itse enemmän. Kunnianhimon ei tarvitse talloa ketään muuta alleen. Silloin kilpailee enemmän itsensä kanssa.

Mitä ”onnistuminen” merkitsee sinulle?
Nykyään onnistuminen on ennen kaikkea sitä, että uskaltaa epäonnistua. Se riippuu myös siitä, millaisia odotuksia itsellä on tai miten muut näkevät onnistumisen.
Jos selviytyy jostakin vaikeasta tai uskaltaa tehdä jotain, mitä on pelännyt, silloin on onnistunut. Sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä rahan kanssa.

Jos saisit mennä illalliselle kenen tahansa kanssa, kuka se olisi?
Vaihtoehtoja on aivan liian monta!
Hedy Lamarr, näyttelijä ja keksijä. Hänet mainitaan itse asiassa Den lilla skräckaffären -musikaalissa. Hänet valittiin aikansa kauneimpien elokuvatähtien joukkoon, mutta harva tietää, että hän oli myös mukana kehittämässä varhaista taajuushyppelyjärjestelmää, joka tekee radiosignaaleista vaikeammin häirittäviä tai jäljitettäviä.

Jos sinulla olisi supervoima, mikä se olisi?
Luulen, että tämä on tylsä vastaus: lentäminen.
Siitä minä unelmoin. Toki voisi olla hienoa olla supervahva, mutta silloin minun pitäisi varmasti harjoitella sitä jatkuvasti. Lentää voisin sen sijaan täysin yksin, esimerkiksi yöllä. Tuntisin vain tuulen, nauttisin hiljaisuudesta ja rauhasta ja antaisin ajatusten vaeltaa vapaasti.
Uskon, että saisin sellaisella lentomatkalla paljon hyviä ja yllättäviä ideoita.