Populaarikulttuurin ilmiö, camp, auttaa käsittelemään vakavia teemoja kevyemmin, mutta tekee niistä samalla entistä terävämpiä.

Åbo Svenska Teaterin Den lilla skräckaffären -musikaalissa nivoutuvat yhteen campin ilotulitus ja traagiset ihmiskohtalot. Teos pohjautuu vuoden 1960 Little Shop of Horrors -kulttikauhukomediaan. Tapahtumapaikkana toimii New Yorkin Skid Row -niminen alue, joka on yhä tänäkin päivänä köyhyyden ja monimuotoisten ongelmien keskittymä. Roolihenkilöiden elämässä asetelma kuitenkin yllättäen muuttuu rahavirtojen aukeamisen myötä. Näytelmän edetessä nähdään, miten yllättävä menestys muokkaa ihmistä ja mitä kaikkea ihminen onkaan valmis tekemään menestyksen eteen. Esitys tarjoaa yleisölle viihdettä, mutta toisaalta taide ylipäänsä on keino käsitellä elämän hankaliakin asioita.

Överiä oikein kunnolla

Camp saa alkunsa ranskankielisestä sanasta ”camper”, joka tarkoittaa poseeraamista. Kautta historian campia on käytetty tehostamaan taidemuotoja niin pukeutumisessa, kirjallisuudessa, kuvataiteessa kuin teatterissa ja elokuvissakin. Campin ja kitschin erottaa toisistaan se, että kitschissä ei ole ironiaa – campissa on.

Den lilla skräckaffärenissä campin ytimessä on eräs varsin erikoinen elementti. ”Se on jo itsessään överiä ja camp, että tarinassa on kasvi, joka elää ja kasvaa ihmisverestä. Se on ylilyömistä oikein kunnolla”, sanoo musikaalin ohjaaja Emilia Nyman.

Miten ohjaustyössä sitten löytyi tasapaino campin, huumorin ja aitojen tunteiden välillä? Nymanille tärkeintä oli se, että vaikka roolihahmot ovat eräänlaisia karikatyyrejä, musikaalissa ei ole ryhdytty luomaan Putous-hahmoja, fyysisesti hassunhauskoja ihmisiä. Komedia ja näytelmän hulluus syntyvät tilanteista ja siitä, millaisia absurdeja ratkaisuja hahmot tekevät. Perimmäisten syiden ymmärtäminen ohjaustyön takana on ollut kaiken lähtökohta.
”Pidän tärkeänä, että kulma on näyttelijöillekin selvä, miksi joku asia on fyysisesti hassua. Jos jollekulle laitetaan ylle liian isot housut, se johtuu siitä, että ei ole rahaa ostaa sopivankokoisia housuja”, Nyman sanoo.

Myös queer-kulttuuri inspiraation lähteenä

Den lilla skräckaffären on uskollinen alkuperäiselle elokuvalle mustan huumorin lisäksi päähenkilöidensä esille tuomisessa: tarina ja hahmot ovat samoja kuin Little Shop of Horrors -elokuvassa. Tosin naispäähenkilö Audreyn – hieman naiivin ja kauniin naisen – esiin tuomisessa haastetaan alkuperäisteosta herättämällä kysymys, millainen naiskuva tänä päivänä on.
”Isoimmat muutokset ovat eri taidemuodossa: mitä on mahdollista tehdä näyttämöllä ja mikä voi tuoda positiivista elementtiä siihen, että me olemme live-tilanteessa”, Nyman sanoo.

Suurelle yleisölle yksi hyvä esimerkki camp-kulttuurista on Rocky Horror Show musikaali. Se ammentaa vahvasti queer-kulttuurista. Queer-elementtejä on myös Den lilla skräckaffärenissä, mutta ne eivät ole Nymanin mukaan yhtä silmiinpistäviä.
”Musiikkiin, hiustyyleihin ja asenteeseen on haettu inspiraatiota queer-kulttuurista. Se ei ole ilmiselvää ja räikeää, mutta sieltä on vaikutteita energiassa ja selviytymisen asenteessa. Pääroolissa on kuitenkin ihmisyys itsessään.”

Kaikessa erikoisuudessaan Den lilla skräckaffären jää viimeiseksi mahdollisuudeksi kokea Åbo Svenska Teater, Suomen vanhin teatteritalo, nykyisessä olomuodossaan. Teatteritoiminta muuttaa väliaikaisesti pois talosta vuosina 2027–2028, jolloin rakennuksessa tehdään peruskorjaus. Åbo Svenska Teater avaa uudelleen ovensa tammikuussa 2029, jolloin myös vietetään teatteritalon 190-vuotisjuhlaa.