On hetkiä, jolloin maa pettää yhtäkkiä jalkojen alta. Kun se, mikä ennen oli itsestään selvää – työ, rutiinit, rooli perheessä ja yhteiskunnassa – ei enää kannattele.

Esitys När Baba faller i poolen är kl. 23.47 (suom. Kun Baba putoaa uima-altaaseen, kello on 23.47) alkaa juuri siitä hetkestä.

Tytär yrittää ymmärtää, mitä Baballe, hänen isälleen, on tapahtunut. Hänelle, joka oli tehnyt niin kovasti töitä löytääkseen paikkansa uudessa maassa. Force majeure, he kirjoittivat.

Kokemuksesta tuli rasite, iästä este.

Häpeä saa hänet salaamaan asian perheeltään.

Baba astui maailmaan, johon hän ei kuulunut. Hän päätyi yhteiskunnan eliitin allasjuhliin. Vieraille hän oli osa juhlien kulissia, hauskaa sisältöä jaettavaksi Instagramissa. Baballe se oli keino pelastaa perheensä.

Sen sijaan hänestä tuli kuva, jota ei voi pyyhkiä pois.

Yrittäessään ymmärtää tytär alkaa muistella. Lapsuuttaan. Suhdettaan isäänsä. Heidän juuriaan. Pieniä ja suuria hetkiä, jotka ovat muovanneet heidän yhteistä elämäänsä.

När Baba faller i poolen är kl. 23.47 kuvaa muuttuvaa työelämää ja yhteiskuntaa, jossa yhä useampi putoaa turvaverkkojen väliin ja jossa ihmisarvo on vaarassa murentua, kun turvallisuuden tunne katoaa.