Kolme sisarusta. Kolme erilaista elämää. Ja kylkeen kuppi kahvia.
Mikaela, Niklas ja Maria tapaavat toisensa äitinsä Alicen kuoleman jälkeen. Sisarukset tapaavat harvoin. Mikaela ja Maria tulevat ensimmäistä kertaa vuosiin pellon laidalla sijaitsevaan lapsuudenkotiinsa. Täällä maaseudulla linja-autot kulkevat yhä harvemmin. Niklas on asunut kotona koko elämänsä. Yhdessä kotihoitaja Patin kanssa hän on jo hoitanut Alicen kuolinsiivouksen.
Miten sisarukset käsittelevät pinnalle nousevia muistoja ja tunteita? Mihin rooleihin itse kukin lankeaa, kun kokoonnutaan saman katon alle?
Per Ehrströmin uutuusnäytelmä on draamakomedia. Se yhdistää tragikoomisesti lämminhenkisiä ja lohdullisia havaintoja ihmisten kömpelyydestä menetyksen ja perhesuhteiden äärellä. Det som blir kvar kertoo elämänvalinnoista, sisarussuhteista ja siitä – mitä jäljelle jää.
Det som blir kvar (suom. Mikä jäljelle jää) on Per Ehrströmin uusi draamakomedia, jossa sisarukset Niklas, Maria ja Mikaela joutuvat kohtaamaan toisensa lapsuudenkodissaan äitinsä Alicen kuoleman jälkeen. Näytelmä seuraa heidän keskustelujaan ja toimiaan, kun he ryhtyvät hoitamaan käytännön asioita, kuten talon ja hautajaisten järjestämistä.
Tarina alkaa hämärässä olohuoneessa, jossa Alice makaa sairaalasängyssä raskaasti hengittäen. Niklas liikkuu hiljaa taustalla. Pati, äidin hoitaja, saapuu ja alkaa huolehtia taloudesta. Kun Mikaela ja Maria saapuvat, sisarusten eri näkemykset asioiden hoitamisesta käy selväksi. Arkisten askareiden, kuten kahvinkeiton, laatikoiden lajittelun ja ruoan lämmittämisen, lomassa heidän muistot ja konfliktit paljastuvat.
Niklas on jäänyt taloon asumaan ja on huolehtinut Alicesta, mutta veljen asuminen ja elämäntavat nousevat toistuvasti esille. Mikaela haluaa järjestää kaiken tehokkaasti, kun taas Maria yrittää tasapainotella omien tunteidensa ja sisarusparven tarpeiden välillä. Repliikit, kuten ”Hän halusi, että meillä olisi helppoa” ja ”Mitä luulet? Selviänkö minä?”, heijastavat heidän erilaisia tapojaan käsitellä surua.
Pati kuvailee Alicen viimeisiä aikoja ja sitä, kuinka tämä valmistautui kuolemaansa eikä halunnut jättää taakkaa jälkeensä. Talo, joka on täynnä vanhoja huonekaluja ja laatikoita, heijastaa perheen historiaa ja siteitä, jotka yhä yhdistävät heitä.
Näytelmä koostuu useista lyhyistä kohtauksista, jotka vaihtelevat käytännön askareiden ja tunteellisten keskustelujen välillä. Repliikkien ja hiljaisuuden kautta sisarusten erilaiset persoonallisuudet ja tavat käsitellä äitinsä menetystä tulevat esiin.
