Shakespearen klassikot edustavat myös nykypäivää
Shakespearen näytelmien inhimillisiin teemoihin pystytään samaistumaan ajasta riippumatta. Teokset ovatkin ennen kaikkea yhteiskunnallista keskustelua yleisön kanssa.
“Taiteella ja kulttuurilla on itseisarvo. Monipuolinen ja arvostettu taide- ja kulttuurielämä on sivistysvaltion tunnusmerkki. Kulttuurilla on suuri merkitys kansalaisten resilienssille, kokonaisturvallisuudelle sekä kansalliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle.”
(Vahva ja välittävä Suomi – Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma, luku 5. Osaava Suomi)
Yllä oleva lainaus on suoraan Orpon hallituksen hallitusohjelmasta. Ohjelmassa kuvataan myös kulttuurialan myönteistä vaikutusta yhteiskuntaan laajemmin; suoraa yhteyttä luovuuteen, kestävyyteen ja hyvinvointiin. Suunnitellut leikkaukset, jotka nyt uhkaavat koko Suomen teatterikenttää, tulevat vaikuttamaan päinvastaisesti kuin mitä tässä niin ansiokkaasti kuvataan. On aika ymmärtää, että kyse ei ole väliaikaisesta hätäratkaisusta, vaan arvoista ja ideologiasta – jos suunnitellut leikkaukset toteutuvat, kyse on tietoisesta suomalaisen taide- ja kulttuurikentän alasajosta.
Teattereiden näkökulmasta on vaikea niellä argumenttia, että leikkauksilla säästetään rahaa. Teatterit ovat toistuvasti ilmaisseet ymmärryksensä säästötoimenpiteitä kohtaan, mutta leikkausten laajuus on perusteeton ja lyhytnäköinen. Tulemme näkemään massatyöttömyyttä ja tappioita myös muilla taiteeseen ja kulttuuriin liittyvillä aloilla.
Kaikki se hyvä, mitä taide, mukaan lukien teatteri, tuo yhteiskunnalle, menetetään, mutta kustannukset säilyvät. Leikkausten jälkeen kulttuurielämästä tulee yksipuolisempaa, kansainväliset yhteistyöt ja esittävän taiteen vienti ovat uhattuna tai loppuvat. On kaukaa haettua rakentaa vahvaa brändiä tai luoda kertomusta innovatiivisesta tai inspiroivasta Suomesta, kun samalla puretaan kulttuuria – osaa siitä hyvinvoinnista, jota poliittisissa puheissa niin kauniisti kerrotaan.
Monipuolinen ja laadukas teatteritarjonta ei synny tyhjästä, se vaatii osaamista ja monimuotoisuutta, joka on nyt uhattuna, kun ammattilaiset joutuvat pakenemaan alalta. Arvostettu teatteritarjonta vaatii elävää yhteyttä tekijöiden ja yleisön välillä, yhteyttä, joka istutetaan lapsuuden ensimmäisiin taidekokemuksiin ja jota seurataan läpi elämän. Lapsille ja nuorille suunnattu teatteritarjonta on uhattuna, sillä vaikka taiteella on lapsiin suuri vaikutus, se tuo vähän taloudellista voittoa suhteessa kustannuksiin.
Tarjonta ylipäätään muuttuu yksipuolisemmaksi ja keskittyy kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin, mikä on vastoin sivistyneen demokratian ajatusta kulttuurimaasta, jossa kaikilla tulisi olla pääsy laadukkaan teatterin ja taiteen pariin. Me allekirjoittaneet teatterit, joilla on laajaa alueellista toimintaa, olemme syvästi huolissamme, vaikka luemme, että suunniteltujen leikkausten mahdollisesta uudelleenjärjestelystä neuvotellaan budjettiriihen yhteydessä. Hallitus puhuu kasvun edellytysten luomisesta, mutta teot ja niiden vaikutukset ovat päinvastaiset.
Åbo svenska teaterförening rf:n hallitus, Hanna Guseff, puheenjohtaja
Åbo Svenska Teaterin johto, Kira-Emmi Pohtokari, teatterinjohtaja
Kultursektionen vid Svenska Österbottens Förbund för Utbildning och Kultur, Ulla Granfors, puheenjohtaja
Wasa Teaterin johto, Ann-Luise Bertell, teatterinjohtaja
Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistys ry:n hallitus, Margareetta Räty, puheenjohtaja
Joensuun kaupunginteatterin johto, Sarianne Tursas, teatterinjohtaja
Kajaanin kaupunginteatteri, Anni Mikkelsson, teatterinjohtaja
Rovaniemen teatteri- Lapin Alueteatteriyhdistyksen-hallitus, Riitta Liinamaa, puheenjohtaja
Rovaniemen teatterin johto, Sari Alatalo, toiminnanjohtaja
Shakespearen näytelmien inhimillisiin teemoihin pystytään samaistumaan ajasta riippumatta. Teokset ovatkin ennen kaikkea yhteiskunnallista keskustelua yleisön kanssa.
Åbo Akademin säätiö myöntää Samuel Karlssonille Freja-kulttuuripalkinnon
Suomen Teatterit ry (Stefi) on juuri julkaissut tiedotteen siitä, miten hallituksen suunnittelemat leikkaukset uhkaavat teatteritoimintaa Suomessa.– Suuri yleisö ja päättäjät eivät välttämättä hahmota leikkausten mittakaavaa,